Tampere-talossa 2010.
Kuva Juha Yli-Knuuttila
Elämäni ABC
Antti
Nissilä
AKU ANKKA. Lapsena tein arkeologisen löydön mummolan vintiltä: röykkiön Aku Ankan vuosikertoja -50 ja -60-luvuilta. Uskoakseni niiden parissa vietetty aika muodostaa yhä valtaosan kaikista lukukokemuksistani. Akun seikkailut opettivat filosofisen totuuden, johon uskon yhä vakaasti: kukaan ei ole oman onnensa seppä.
BABYFACE. Olen vielä yli kolmekymppisenäkin joutunut todistamaan täysi-ikäisyyteni - ajokortilla, jonka kuvassa näytän 12-vuotiaalta.
COPYRIGHT. Luovaa työtä tekevänä osa elannostani kertyy tekijänoikeustuloista. Nettiaikakausi on helpottanut musiikin ja muun taiteen levittämistä, mutta samalla tekijöille kertyy vain murto-osa niistä tuloista, jotka heille heidän puurtamisestaan kuuluisivat. Tähän yhtälöön odotan yhä ratkaisua.
DOGMAATTISUUS. Kaavoihin kangistuminen on ollut paheeni monellakin elämänalueella. Nielty rautakanki saa olon ryhdikkääksi, mutta haittaa ketteryyttä elämän mutkissa.
EI.
FLEGMAATTISUUS. Muutamia vuosia sitten tekemäni persoonallisuustestin mukaan flegmaattisuus, hohhoijaa, on hallitseva luonteenpiirteeni.
GOLF. Vuosisataisia perinteitä, luonnon kauneutta ja loputon haaste itsensä voittamiseen - voiko vapaa-ajan puuhastelulta enempää vaatia? Tasoitukseni on 11,7 ja kotiseurani rento mutta rehti Ikaalisten Golf, jossa lajin elitistinen leima saa lujaa nenilleen.
Draivi on ilmassa ja par-putti menee kohta ohi. Poltinkoski, Ikaalinen.
HERPES. Vimpeliläiset sukujuuret selittänevät sen, että olen jo polven korkuisesta asti pitänyt pesäpalloa maailman hienoimpana joukkuepelinä. Urheilulliset kohokohdat pesisurallani olen kokenut Ikaalisten Tarmossa, mutta luulen jättäneeni pysyvän jäljen pesäpallohistoriaan aiemmassa seurassani. Legendaarisen maakuntasarjajoukkue Herwannan Pesäpallon tunnuslaulu HerPes tarttuu (mailan varteen) on tekstiltään syvällisimpiäni, joten julkaisen ensimmäisen säkeistön myös tässä:
Kun se iskee, kun se polttaa, etsit turhaan lääkkeitä.
Kun se iskee, kun se polttaa, peität turhaan näppyjä.
Herpes tarttuu (mailan varteen) / Herpes tarttuu (pisteisiin) /
Herpes tarttuu (kiinni voittoon) / Herpes tarttuu / ja pitää kii
Huolestunutta rajavartiointia Saarikentällä. Suomensarjan ottelu Vimpelin Veto vs. Ikaalisten Tarmo käynnissä. Takkiin tuli.
IKAALINEN. Kotikaupunkimme. Lapsena kävin kesäisin Ikaalisissa pesäpallo-otteluissa, ja jo silloin omalaatuinen Vanha Kauppala viehätti olemuksellaan. Kun opiskelujen jälkeen tarjoutui mahdollisuus muuttaa paikkakunnalle töihin, myönteinen päätös oli helppo tehdä. Kylässä on kokoonsa nähden mukavan monipuolista elämää ja ennen kaikkea lapsilla mainiot kasvuolosuhteet.
JAZZ. Mitä enemmän siihen perehdyn, sitä vähemmän huomaan siitä ymmärtäväni. Ja juuri siksi se kiehtoo.
KAARTINJÄÄKÄRI. Vaatimaton sotilasarvoni. KJääk on väsymätön taistelija, niin marsseilla kuin upseerikerhon humppailloissakin.
LUONNONTIETEET. Lukiossa keräsin heikoimmat arvosanani maantiedossa, biologiassa ja fysiikassa. Erityisesti biologian risteytystehtävissä rohkea veikkaustaktiikka tuotti huonoja tuloksia. Myöhemmin tiedettä popularisoiva kirjallisuus on ollut suuri intohimoni ja maailmankuvani muokkaaja. Esimerkiksi Desmond Morrisin tapa yhdistää eläintieteitä ja käyttäytymistieteitä on ollut inspiroivaa.
NOTKOKUJA, Kuru. Opiskeluajan osoitteemme. Nimet kuvaavat silloista taloudellista tilannettamme.
OTANIEMI. Ensimmäinen asuinpaikkani. Tuleva taidepelle sai teekkarikylässä ilmeisesti immuniteetin järkevää ja tuottavaa ajattelua vastaan.
PERHE. Minna, Mandi, Aleksi, Jaakko ja Olli. En haluaisi mennä Oscar-puheiden linjoille, mutta especially I wanna mention my dear family. I love you so much!
QUO VADIS. Romaani, jonka luin 13-vuotiaana teosten "Aku Taikaviitta" ja "Mikki kiipelissä" välissä. Teki teinistä hartaamman.
RINTAUINTI. Atleettisen vartaloni (no niin...) salaisuus. Opiskeluaikoina kävimme kaveriporukan kanssa 3-4 kertaa viikossa Kalevan uimahallissa pitämässä jäsentenväliset uintikisat – sekuntikellot kädessä tottakai. Kaikissa muissa lajeissa hävisin yleensä aina, rintauinnissa en koskaan. Uinti on loistavaa kunnonhoitoa, ja siksi harmittelenkin, ettei kylpyläkaupungissamme ole mahdollisuuksia kuntouinnin harrastamiseen.
SIENET. Metsissä tarpominen oli hamassa nuoruudessani olennainen osa vapaa-aikaani. Pitkään luontoelämykset olivat paitsiossa keski-iän ruuhkavuosien saavuttua, mutta sitten löysimme sienestyksen. Mikä kombinaatio: mielen ja kehon virkistäytymistä metsän syleilyssä ja palkaksi kuorma gourmet'ta pöytään!
TROMSSA. Pohjoisen Pariisi - parin poronkuseman päässä Kilpisjärven Shelliltä. 15 vuoden ajan sisareni upea kotikaupunki, jota ihailemaan olemme ajelleet monituisia kertoja.
USKONTO. Mitä enemmän siihen perehdyn, sitä vähemmän huomaan siitä ymmärtäväni. Ja juuri siksi se kiehtoo. Olen käynyt läpi monenlaisia kausia, mutta nykyisin kallistun hiljaisen ihmettelyn kannattajaksi. Kun aavistus suuremmasta yritetään pukea sanoiksi, se muuttuu aina aavistuksen pienemmäksi.
VALKEAKOSKI. Ra(i)kas lapsuuteni kotikaupunki.
WOODY
ALLEN. Angstihuumorin kuningas.
Top 3: Celebrity; Rikoksia ja
rikkomuksia; Bananas.
XYLITOLI-SALMIAKKI-SISU. Jonkinasteinen riippuvuuteni. Aski on yleensä aina taskussa.
Sisu-paitoja oli jaossa 40 tyhjää askia vastaan.
Tottakai paita päätyi vaatekaappiin.
(Tämä oli kotisivujeni product placement -osuus. Valitettavasti ilmainen.)
YRITYS .
ZÜRICH. Kaupunki, jossa kävimme häämatkallamme. En muista yhtään nähtävyyttä.
Å ja Ä. Sädekehä ja sarvet. En tahdo kantaa kumpaakaan.
PIIKKIÖ. Eksoottinen paikkakunta, jossa alkoi jo 20 vuotta kestänyt ihmissuhde. Ensimmäinen yhteinen asuntomme sijaitsi vanhan minkkiteurastamon vintillä. Talo oli puulämmitteinen, veden kannoimme puolen kilometrin päästä, ja käytössämme oli lahoamaisillaan oleva ulkohuussi. Rakennuksen omistaja ei tahtonut suostua ottamaan meiltä minkäänlaista vuokraa, ja purki talon vähän muuttomme jälkeen. Osa tavaroistamme tuoksuu yhä tuolloiselle asunnollemme...
s
